To 15.6.- la 17.6. Zakopane
Olimme varanneet Zakopanesta majoituksen kolmeksi yöksi. Tämän ajan moottoripyörät saisivat huilata, vaikka Tatra-vuoriston tiet hieman houkuttelivatkin. Kuitenkin ajokilometrejä oli tullut viime päivinä niin paljon, että nyt oli aika vain levätä.
Torstai-aamuna kävimme aamiaisella viereisessä hotellissa ja hinta oli kyllä todella edullinen, noin 4 euroa henkilöltä. Olimme edellisenä päivänä kuulleet asuinpaikkamme työntekijältä mahdollisia paikkoja, jonne olisi hyvä tehdä patikointiretkiä. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Jotain urheilullista päälle ja eväät reppuun. Varsinaisia patikointivarusteita meillä ei muuten ollut. Kaikkein parhaimmaksi paikaksi selvisi vuoristojärvi Morskie Oko. Sinne päästäksemme meidän oli ensin otettava bussi ja matkustettava reilu puoli tuntia ja sitten vasta alkoi varsinainen patikointiurakka.
Lähdimme siis etsimään bussia, mutta ensin oli löydettävä urheiluliike, josta saisimme selkäämme tilavamman ja mukavamman repun. Koska oli pyhäpäivä, vain muutama kauppa oli auki. Pitkän tuumailun jälkeen oikeanlaiset reput kuitenkin löytyivät ja pääsimme etsimään oikeaa bussia. Zakopanen keskusta oli meidän siellä shoppaillessa todella täynnä, sillä keskustan läpi meni kulkue, joka liittyi tähän pyhäpäivään. Ihmisiä oli kokoontunut kulkueeseen satoja ja joukossa oli kaikenikäisiä ihmisiä.
Bussin löytäminen Morskie Okolle olikin sitten vaikeampi paikka. Kysyimme pariinkin otteeseen neuvoa paikallisilta ja suunnistimme heidän antamien neuvojen avulla, mutta oikeata paikkaa ei silti löytynyt. Vihdoin joku mies sai sanottua meille, että bussit eivät tänään kulje. No, eipä auttanut muu kuin hypätä taksin kyytiin, joka maksoi meiltä noin neljäkymmentä euroa. Aika kallista siis puolalaisittain... Pääasia, että matka vihdoin pääsi alkamaan! (Myöhemmin kyllä selvisi, että kyllä busseja olisi ollut käytettävissä, emme vain löytäneet niitä.
Taksi vei meidät niin pitkälle kuin saattoi ja sitten ei muuta kuin kävelemään. Aluksi oli siis edessä yhdeksän kilometrin nousu asfaltoitua (!) tietä pitkin, joka kuitenkin siis nousi koko ajan. Tiepätkä oli melko tylsä, mutta onneksi seura ei. Ja olihan se talsiminen sen arvoista. Vasta melkein perillä alkoi erottua mahtava Tatra-vuoristo ja Morskie Oko-järvi oli todella kaunis.
Morskie Oko-järvi on Tatra-vuoriston suurin järvi ja sen on myös todella syvä. (Syvin kohta 50 metriä.) Ihaillessamme järveä söimme samalla eväitä ja tiirailimme järvessä uivia kaloja. Eväät syötyämme halusimme vielä hieman seikkailla ja lähdimme kiertämään järveä ympäri. Järvi ei ole kovin iso, joten sen kiertämiseen ei sinänsä mene kauan. Koko järven pituus oli ehkä noin kilometrin verran. Me tietysti halusimme vielä nähdä vähän enemmän, joten lähdimme kiipeämään yhtä kallioreittiä ylöspäin. Tässä vaiheessa nousu oli jo erittäin jyrkkää. Myös vaelluskengistä olisi ollut apua astellessamme terävien kivien päällä.
Viimeiset hetket ennen perille pääsyä olivat tiukat, mutta perillä sitten sai lepuuttaa silmiään uskomattomissa maisemissa. Onneksi olimme varanneet reissuun paljon vettä ja urheilujuomaa, koska nyt sille todella oli tarvetta. Hetken lepäiltyämme otimme paljon valokuvia, joista muutama myös tässä esillä.
Paluu alas oli kyllä aika jännittävä reitin jyrkkyyden vuoksi. Pääsimme kuitenkin alas ja kiersimme järven näin kokonaan. Kello alkoi tässä vaiheessa olla sen verran, että katsoimme parhaaksi lähteä kävelemään takaisin parkkipaikalle, johon taksi meidät oli aiemmin jättänyt. Edessä oli kävelyä alaspäin vielä yhdeksän kilometriä ja meitä alkoi jännittämään, onko parkkipaikalla ainoataan taksia tai bussia, jolla pääsisimme takaisin keskustaan. Harvoin on kilometrit tuntuneet niin pitkiltä, kuin kävellessämme tietä alas. Aina, kun katsoimme kellosta kuljettua matkaa, oli pettymys suuri.
Vaikka matka alas tuntui kestäneen ikuisuuden, pääsimme kuitenkin perille ja onneksemme näimme parkkipaikalla muutaman bussin ja takseja. Koska päivällä tehty taksimatka oli suhteellisen kallis, päätimme nyt kokeilla bussia. Löysimmekin bussin, joka vei meidät Zakopaneen ja matka maksoi muutaman euron.
Kun pääsimme takaisin majoituspaikkaamme oli kello sen verran paljon, että lähdimme lähes suoraan syömään keskustaan. Koska olimme aivan poikki, päätimme tavoistamme poiketen syödä samassa ravintolassa kuin edellisenäkin päivänä. Ravintola ei tälläkään kertaa ollut pettymys ja saimme mahamme täyteen maukasta ruokaa.
Perjantai-aamuna söimme aamupalan omassa huoneistossamme, johon haimme eväät läheisestä kaupasta ja leipomosta. Hotellimme läheisyydessä oli aivan ihana leipomo, josta haimme herkkuja aamiaispöytään ja edellisenä päivänä haimme samaisesta paikasta reissueväät. Edellisen päivän kiipeily painoi kropassa vähän, mutta yllättävän nopeasti siitä toivuttiin. Tämän päivän tavoitteena oli nousta keskustaa lähempänä olevalle vuorelle nimeltään Kasprowy Wierch, jonne kuitenkin myös oli ensin matkustettava bussilla.
Bussi vei meidät vuoren alle, josta oli tarkoituksena jatkaa matkaa ylös gondolin kyydillä. Saavuttuamme paikalle, huomasimme, että gondoliin oli valtavan pitkät jonot. Naiset sitten lupautuivat jonotushommaan ja siinä sitä sitten jonoteltiin ainakin vartin verran, kunnes suunnitelmat muuttuivat. Miehet olivat käyneet tutkimassa vähän paikkoja ja olivat ostaneet meille liput, joilla pääsee gondoliin huomattavasti pienemmällä jonotuksella. Poistuimme tässä vaiheessa jonosta ja siirryimme toiseen, joka oli edelliseen verrattuna oikein lyhyt. Muutaman minuutin jonottamisen jälkeen pääsimmekin gondolin kyytiin ja näkymät sen kyydistä olivat taas todella upeat.
Vaikka tarkoituksenamme ei ollutkaan tänä päivänä vaeltaa, niin ylös päästyämme lähdimme kuitenkin kävelemään kohti huippua, jonka näimme pienen matkan päässä. Tai matka siis näytti pieneltä, mutta loppujen lopuksi siitä tulikin ihan kunnon patikointireitti. Näköalat vuoren päältä oli huikaisevat kauniit ja kyllähän niitä sieltä ihan mielellään katseli. Kelikin suosi meitä ja saimme nauttia auringonpaisteesta.
Koska emme olleet tälle reissulle varautuneet sen kummemmin, niin meillä ei ollut mukana juurikaan evästä tai juomista. Tämän vuoksi palattuamme gondolin luokse, päätimme haukata jotain pientä läheisessä ravintolassa. Kun istuimme ruokinemme ja juominemme pöytään, alkoi ulkona valtava rankkasade. Olipa meillä tuuria, kun pääsimme tuota sadetta juuri sopivasti pakoon. Ja kun ruokataukomme oli ohi, oli myös sade sopivasti ohi. Gondolin kyydillä pääsimme mukavasti takaisin alas ja bussilla keskustaan.
Asuntoomme palatessa katselimme hieman keskustan tarjontaa ja ostimme hieman tuliaisia kotiin ja itsellemme. Illalla vielä palasimme keskustaan syömään ja jälleen saimme nauttia maukkaasta puolalaisesta ruoasta. Ravintolan nimi ei jäänyt mieleen, mutta ruoka oli hyvää ja edullista.
Lauantai-aamuna sää näytti kurjalta. Kävimme taas syömässä aamupalan viereisessä hotellissa ja tulimme takaisin asunnolle tekemään matkasuunnitelmaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan, meidän olisi pitänyt tämän päivän aikana ajella Auschwitzin keskitysleiriä katsomaan, mutta sää oli niin kurja ja matkaa paljon, että jätimme tämän visiitin odottamaan seuraavaa kertaa. Tämän vuoksi suuntasimme moottoripyörien nokat kohti Krakovaa.
Taksi vei meidät niin pitkälle kuin saattoi ja sitten ei muuta kuin kävelemään. Aluksi oli siis edessä yhdeksän kilometrin nousu asfaltoitua (!) tietä pitkin, joka kuitenkin siis nousi koko ajan. Tiepätkä oli melko tylsä, mutta onneksi seura ei. Ja olihan se talsiminen sen arvoista. Vasta melkein perillä alkoi erottua mahtava Tatra-vuoristo ja Morskie Oko-järvi oli todella kaunis.
Viimeiset hetket ennen perille pääsyä olivat tiukat, mutta perillä sitten sai lepuuttaa silmiään uskomattomissa maisemissa. Onneksi olimme varanneet reissuun paljon vettä ja urheilujuomaa, koska nyt sille todella oli tarvetta. Hetken lepäiltyämme otimme paljon valokuvia, joista muutama myös tässä esillä.
Paluu alas oli kyllä aika jännittävä reitin jyrkkyyden vuoksi. Pääsimme kuitenkin alas ja kiersimme järven näin kokonaan. Kello alkoi tässä vaiheessa olla sen verran, että katsoimme parhaaksi lähteä kävelemään takaisin parkkipaikalle, johon taksi meidät oli aiemmin jättänyt. Edessä oli kävelyä alaspäin vielä yhdeksän kilometriä ja meitä alkoi jännittämään, onko parkkipaikalla ainoataan taksia tai bussia, jolla pääsisimme takaisin keskustaan. Harvoin on kilometrit tuntuneet niin pitkiltä, kuin kävellessämme tietä alas. Aina, kun katsoimme kellosta kuljettua matkaa, oli pettymys suuri.
Vaikka matka alas tuntui kestäneen ikuisuuden, pääsimme kuitenkin perille ja onneksemme näimme parkkipaikalla muutaman bussin ja takseja. Koska päivällä tehty taksimatka oli suhteellisen kallis, päätimme nyt kokeilla bussia. Löysimmekin bussin, joka vei meidät Zakopaneen ja matka maksoi muutaman euron.
Kun pääsimme takaisin majoituspaikkaamme oli kello sen verran paljon, että lähdimme lähes suoraan syömään keskustaan. Koska olimme aivan poikki, päätimme tavoistamme poiketen syödä samassa ravintolassa kuin edellisenäkin päivänä. Ravintola ei tälläkään kertaa ollut pettymys ja saimme mahamme täyteen maukasta ruokaa.
Perjantai-aamuna söimme aamupalan omassa huoneistossamme, johon haimme eväät läheisestä kaupasta ja leipomosta. Hotellimme läheisyydessä oli aivan ihana leipomo, josta haimme herkkuja aamiaispöytään ja edellisenä päivänä haimme samaisesta paikasta reissueväät. Edellisen päivän kiipeily painoi kropassa vähän, mutta yllättävän nopeasti siitä toivuttiin. Tämän päivän tavoitteena oli nousta keskustaa lähempänä olevalle vuorelle nimeltään Kasprowy Wierch, jonne kuitenkin myös oli ensin matkustettava bussilla.
Bussi vei meidät vuoren alle, josta oli tarkoituksena jatkaa matkaa ylös gondolin kyydillä. Saavuttuamme paikalle, huomasimme, että gondoliin oli valtavan pitkät jonot. Naiset sitten lupautuivat jonotushommaan ja siinä sitä sitten jonoteltiin ainakin vartin verran, kunnes suunnitelmat muuttuivat. Miehet olivat käyneet tutkimassa vähän paikkoja ja olivat ostaneet meille liput, joilla pääsee gondoliin huomattavasti pienemmällä jonotuksella. Poistuimme tässä vaiheessa jonosta ja siirryimme toiseen, joka oli edelliseen verrattuna oikein lyhyt. Muutaman minuutin jonottamisen jälkeen pääsimmekin gondolin kyytiin ja näkymät sen kyydistä olivat taas todella upeat.
Vaikka tarkoituksenamme ei ollutkaan tänä päivänä vaeltaa, niin ylös päästyämme lähdimme kuitenkin kävelemään kohti huippua, jonka näimme pienen matkan päässä. Tai matka siis näytti pieneltä, mutta loppujen lopuksi siitä tulikin ihan kunnon patikointireitti. Näköalat vuoren päältä oli huikaisevat kauniit ja kyllähän niitä sieltä ihan mielellään katseli. Kelikin suosi meitä ja saimme nauttia auringonpaisteesta.
Koska emme olleet tälle reissulle varautuneet sen kummemmin, niin meillä ei ollut mukana juurikaan evästä tai juomista. Tämän vuoksi palattuamme gondolin luokse, päätimme haukata jotain pientä läheisessä ravintolassa. Kun istuimme ruokinemme ja juominemme pöytään, alkoi ulkona valtava rankkasade. Olipa meillä tuuria, kun pääsimme tuota sadetta juuri sopivasti pakoon. Ja kun ruokataukomme oli ohi, oli myös sade sopivasti ohi. Gondolin kyydillä pääsimme mukavasti takaisin alas ja bussilla keskustaan.
Asuntoomme palatessa katselimme hieman keskustan tarjontaa ja ostimme hieman tuliaisia kotiin ja itsellemme. Illalla vielä palasimme keskustaan syömään ja jälleen saimme nauttia maukkaasta puolalaisesta ruoasta. Ravintolan nimi ei jäänyt mieleen, mutta ruoka oli hyvää ja edullista.
Lauantai-aamuna sää näytti kurjalta. Kävimme taas syömässä aamupalan viereisessä hotellissa ja tulimme takaisin asunnolle tekemään matkasuunnitelmaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan, meidän olisi pitänyt tämän päivän aikana ajella Auschwitzin keskitysleiriä katsomaan, mutta sää oli niin kurja ja matkaa paljon, että jätimme tämän visiitin odottamaan seuraavaa kertaa. Tämän vuoksi suuntasimme moottoripyörien nokat kohti Krakovaa.
Kommentit
Lähetä kommentti