Maanantai 12.6. Klaipeda-Kuurinkynnäs- Kaliningrad
Klaipedassa uni maittoi, sillä edellisen yön unet jäivät ehkä hieman vajaiksi laivassa. Aamu oli sateinen, mutta se ei haitannut meitä kyytiläisiä, vaan puimme lenkkivaatteet päälle ja reippailimme läheiseen kauppaan. Sieltä ostimme aamupalatarpeet ja nautimme aamupalan omassa huoneessamme.
Aamupalan jälkeen nopeasti kamppeet taas kasaan ja eikun menoksi. Suuntana meillä oli Kuurinkynnäs, joka on 98 kilometriä pitkä niemimaa, josta pohjoisosa kuuluu Liettualle ja eteläosa Venäjälle. Liettuan puolelta maitse ei ole pääsyä Kuurinkynnäälle, joten sinne piti matkustaa lautalla Klaipedan satamasta. Lauttamaksu oli n. 5 euron luokkaa. Itse matka kesti ainoastaan kymmenisen minuuttia.
Aamupalan jälkeen nopeasti kamppeet taas kasaan ja eikun menoksi. Suuntana meillä oli Kuurinkynnäs, joka on 98 kilometriä pitkä niemimaa, josta pohjoisosa kuuluu Liettualle ja eteläosa Venäjälle. Liettuan puolelta maitse ei ole pääsyä Kuurinkynnäälle, joten sinne piti matkustaa lautalla Klaipedan satamasta. Lauttamaksu oli n. 5 euron luokkaa. Itse matka kesti ainoastaan kymmenisen minuuttia.
Kuurinkynnäälle saavuttuamme tulimmekin pian kansallispuiston alueelle, jossa maksoimme pakollisen luonnonsuojelumaksun. Maksu oli neljältä ihmiseltä ja kahdelta moottoripyörältä 10 euroa. Kansallispuistosta jäi mieleen erityisesti tanssiva metsä, jossa männyt ovat kasvaneet hauskasti kieroon. Itämeren puolella sijaitsevat taas mahtavat dyynit.
Pidimme kahvitauon pienessä Juodkranten kylässä Liettuan puolella ja sitten jatkoimme matkaa kohti Liettuan ja Venäjän rajaa. Rajamuodollisuudet hieman jännittivät etukäteen lähinnä sen vuoksi, että emme tienneet kuinka kauan rajalla tullaan viettämään aikaa. Liettuan puolella aikaa ei mennyt kuin ehkä vartin verran. Tullimies tarkisti passit ja moottoripyörän rekisteriotteen. Tässä tapauksessa kävi ainoastaan alkuperäinen rekisteriote, vaikka aluksi tarjosimme kopiota.
Venäjän puolella aikaa kuluikin sitten enemmän. Olimme tosiaan jo kotona täyttäneet valmiiksi sekä maahantulokortit että tulliselvityskaavakkeet. Tulimme huomaamaan, että tästä ei ollut mitään apua. Aluksi tullimiehet täyttivät meille maahatulokortit passista saamiensa tietojen avulla. Tämän jälkeen täytimme tulliselvityskaavakkeet uudestaan, jotka olimme jo kotona kerran täyttäneet. Tullimies pyysi, että täyttäisimme kaavakkeet omalla kynällä. Onneksi niitä oli tullut kaksi mukaan. Täyttämisen jälkeen ne toimitettiin vielä yhdelle virkailijalle ja sitten olimme paperiasioiden puolesta valmiit. Vielä lopuksi tullimiehet tutkivat moottoripyörien sivu-ja takalaukut.
Ihan ensimmäiseksi Venäjän puolelle tullessamme pidimme pienen tauon ja söimme eväät, jotka olimme aamulla pakanneet mukaan, meren rannalla. Dyyneillä oli aika tuulista, joten oikeastaan emme viihtyneet siellä eväiden syöntiä pidempään.
Ja sitten matka kohti Kaliningradia. Pientä epävarmuutta matkaan tuli siitä, että Garminin karttaohjelmassa oli Euroopan kartta ja Venäjää ei kartalla näkynyt. Otimme tässä vaiheessa Google mapsin avuksemme ja sen avulla pääsimme perille etukäteen varaamaamme hotelliin helposti. Matkaa rajalta hotelliin oli yhteensä noin 95 kilometriä. Matkalla ei ollut ennen Kaliningradia mitään näkemistä, joten taukoja ei sen kummemmin muutenkaan tarvittu.
Itse hotelli oli kiva yllätys. Nimeltään hotelli oli Villa Severin. Se oli erittäin siisti ja henkilökunta puhui hyvin englantia. Perhehuone oli tilava. Booking.comin kuvissa hotelli oli kovin vaaleanpunaisen värinen ja aluksi vähän epäilimme olimmeko tulleet oikeaan hotelliin, sillä vaaleanpunaiset osat oli maalattu valkoisiksi. Erityisesti ilahduttavaa oli se, että moottoripyörät saatiin parkkiin hotellin pihaan turvalliseen paikkaan, kuten kuvastakin näkyy.
Illalla kävelimme vielä kaupungille syömään ja katselemaan menoa. Kaupungissa oli menossa jokin puolustusvoimiin liittyvä juhla ja torilla näkyi panssarivaunuja ja muuta sotakoneistoa. Ruoka valitsemassamme ravintolassa oli hyvää ja naapuripöydän mies tunnisti meidät suomalaisiksi, koska oli itse kotoisin Sortavalan läheltä. Yhteistä kieltä ei sen enempää löytynyt, vaikka mies kovasti yrittikin.
Kiva asia Kaliningradissa oli lampi, joka sijaitsi lähellä majoituspaikkaamme. Sitä oli illalla mukava kiertää ja se oli oikein viihtyisä. Kaupunki oli myös kaikin puolin hyvin siisti. Ja olomme tunsimme kaupungissa hyvin turvalliseksi. Varsinaisesti Kaliningradin historiaan emme tällä reissulla sen enempää päässeet tutustumaan. Kaliningradin alueella on värikäs historia ja se on ennen Neuvostoliiton miehitystä 1945 kuulunut Saksalle.
Ja myös tästä päivästä on tulossa myöhemmin videomateriaalia.
Venäjän puolella aikaa kuluikin sitten enemmän. Olimme tosiaan jo kotona täyttäneet valmiiksi sekä maahantulokortit että tulliselvityskaavakkeet. Tulimme huomaamaan, että tästä ei ollut mitään apua. Aluksi tullimiehet täyttivät meille maahatulokortit passista saamiensa tietojen avulla. Tämän jälkeen täytimme tulliselvityskaavakkeet uudestaan, jotka olimme jo kotona kerran täyttäneet. Tullimies pyysi, että täyttäisimme kaavakkeet omalla kynällä. Onneksi niitä oli tullut kaksi mukaan. Täyttämisen jälkeen ne toimitettiin vielä yhdelle virkailijalle ja sitten olimme paperiasioiden puolesta valmiit. Vielä lopuksi tullimiehet tutkivat moottoripyörien sivu-ja takalaukut.
Ihan ensimmäiseksi Venäjän puolelle tullessamme pidimme pienen tauon ja söimme eväät, jotka olimme aamulla pakanneet mukaan, meren rannalla. Dyyneillä oli aika tuulista, joten oikeastaan emme viihtyneet siellä eväiden syöntiä pidempään.
Ja sitten matka kohti Kaliningradia. Pientä epävarmuutta matkaan tuli siitä, että Garminin karttaohjelmassa oli Euroopan kartta ja Venäjää ei kartalla näkynyt. Otimme tässä vaiheessa Google mapsin avuksemme ja sen avulla pääsimme perille etukäteen varaamaamme hotelliin helposti. Matkaa rajalta hotelliin oli yhteensä noin 95 kilometriä. Matkalla ei ollut ennen Kaliningradia mitään näkemistä, joten taukoja ei sen kummemmin muutenkaan tarvittu.
Itse hotelli oli kiva yllätys. Nimeltään hotelli oli Villa Severin. Se oli erittäin siisti ja henkilökunta puhui hyvin englantia. Perhehuone oli tilava. Booking.comin kuvissa hotelli oli kovin vaaleanpunaisen värinen ja aluksi vähän epäilimme olimmeko tulleet oikeaan hotelliin, sillä vaaleanpunaiset osat oli maalattu valkoisiksi. Erityisesti ilahduttavaa oli se, että moottoripyörät saatiin parkkiin hotellin pihaan turvalliseen paikkaan, kuten kuvastakin näkyy.
Illalla kävelimme vielä kaupungille syömään ja katselemaan menoa. Kaupungissa oli menossa jokin puolustusvoimiin liittyvä juhla ja torilla näkyi panssarivaunuja ja muuta sotakoneistoa. Ruoka valitsemassamme ravintolassa oli hyvää ja naapuripöydän mies tunnisti meidät suomalaisiksi, koska oli itse kotoisin Sortavalan läheltä. Yhteistä kieltä ei sen enempää löytynyt, vaikka mies kovasti yrittikin.
Kiva asia Kaliningradissa oli lampi, joka sijaitsi lähellä majoituspaikkaamme. Sitä oli illalla mukava kiertää ja se oli oikein viihtyisä. Kaupunki oli myös kaikin puolin hyvin siisti. Ja olomme tunsimme kaupungissa hyvin turvalliseksi. Varsinaisesti Kaliningradin historiaan emme tällä reissulla sen enempää päässeet tutustumaan. Kaliningradin alueella on värikäs historia ja se on ennen Neuvostoliiton miehitystä 1945 kuulunut Saksalle.
Ja myös tästä päivästä on tulossa myöhemmin videomateriaalia.
Kommentit
Lähetä kommentti